| Pässinpäistä
kansanmusiikkia: Suomalaisilla on naula useammin päässä kuin pohjassa. Kansallisromanttinen rockbändi Pohjannaula uitenkin jatkaa Kalevalan hengessä. Kakkosalbumin Pässinpään teemoja ovat mm. vesielementti ja kuolema. Pohjannaulan yhteydessä on tapana puhua havumetsistä, heinäladoista, Ismo Alangosta ja CMX:stä. Pässinpää tuo kansikuvastaan lähtien listaan vesielementin. Maalauksessa suomalais-ugrilainen neito purjehtii veneessä halki kauniin härmäläisen kesämaiseman. Levyn käynnistävä alle minuutin kestävä Vesillelasku syntyi Pohjannaulalta tilaustyönä tuttavan rakentaman viikinkilaivan kastajaisiin. Seuraaa kappale Veistäjä paneutuu veneilyn ihanuuteen jo vallan estottomasti. – Olen aina ollut innostunut puuveneistä, kertoo laulun sanoitanut kitaristi Juha-Matti Pesonen. –Pässinpään teemoja ovat veneily ja kuolema. Vene edustaa harmoniaa, tasapainoa. Jos elän vielä 30 vuoden päästä, niin 60-vuotiaana saattaisi olla korkea aika veistää itsekin yksi vene, Pesonen filosofoi.
Bändi on täynnä pomoja Pohjannaulan ”kansallisromanttista touhua” leimaa se, että ” bändi on täynnä pomoja”. Pesosen lisäksi ryhmään kuuluvat Samuli Mäkisalo – laulu, Anteri Aunesluoma – basso, Tomi Rikkola – alttoviulu ja Juha Menna – rummut. Vaikka pomoja on viisi, on yhteiseksi tekijäksi löytynyt kansallisromantiikka. Melkein stadilaiselle ryhmälle metsäisissä tunnelmissa piehtarointi vaikuttaa yllättävältä valinnalta. – Pohjannaulan filosofiassa ollaan metsän puolella, mutta kuitenkin niin, että kaupungin valot näkyvät. Kaupungissa voi välillä piipahtaa, mutta metsään pitää päästä nopeasti takaisin jos pää alkaa kaupungissa osoittaa hajoamisen merkkejä, Pesonen luonnehtii. Pohjannaulan leirissä tiedetään, että metsäläisyys on vallannut Helsinginkin: – Eihän missään ole niin paljon maalaisia pienellä alueella kuin Helsingissä. – Suomi on kokenut maailman kovimman rakennemuutoksen. Paljon ei tarvitse Helsingissäkään pintaa raaputtaa, niin alta alkaa paljastua metsäläisyyttä, Pesonen huomauttaa. Klovnius kunniassa Laulusolisti Samuli Mäkisalo pitää Helsingin hyvänä puolena sitäkin, että pääkaupunkiseudulla tavoittaa suuremman yleisön. – Kaiken lisäksi Pohjannaulaa kuuntelevat kaikki seitsenvuotiaista vaareihin. – Peruslähtökohtana meillä on kansanmusiikki, mutta perheen pienimmät kuulevat kappaleissamme lastenlaulumaisuutta. Lauluillamme on tarjota jotakin punktaustan omaavalle faijallekin, ja mummo rakastaa Pohjannaulaa kesämökkimusiikkina, Mäkisalo määrittelee. Pohjannaula julistautuu myös klovniuden edustajaksi. – Kyllähän sitä tuntee itsensä klovniksi, kun kävelee yöllä keikan jälkeen kotiin kitaralaukku kädessä. Silloin tilannetta hallitsee pelletunnelma, Mäkisalo kertoo. – Onhan meillä klovnius läsnä keikoillakin, Pesonen lisää. – Kun olemme lavalla oikein energisinä, näkyy yleisön joukossa kummallisia hymyjä. Se sopii meille. Pohjannaulan musiikki on leikinomaista, mutta samalla vakavaa. STT–ANTTI EEROLA |
